S U P E R N A I V I S T I

Supernaivisti R.I.P.

2008-10-22T20:32:00.005+03:00

Jep. Nyt on kuulkaa niin, että se urbaani näennäiskapinallinen nuori nainen, jolla on liikaa aikaa, ajatuksia ja tennareita on peruuttamattomasti vaihtunut tylsäksi ja elämältään kiireiseksi lähiötädiksi, jonka jutut perennapenkin syyshuollon jännittävyydestä kohtaavat (onneksi) itsesensuurin ennen kuin pääsevät livahtamaan blogiteksteiksi. Enkä ole ostanut uusia tennareita ainakaan vuoteen.

Omissa nerokkaissa oivalluksissani pyöriskelyn sijaan käytän tästä lähtien aikani viisastumalla siitä, mitä muut miettii ja kirjoittaa. Ja kerron ystäville useammin ihan livenä mitä kuuluu.

Hissun kissun vaapula vissun, eelin keelin plot, viipula vaapula vot, Eskon saum, pium paum, nyt mä lähden tästä pelistä pois.

Näkemiin&kiitos!

Teija

Neuvottelu

2008-09-27T21:03:00.004+03:00

Äiti - taapero keskustelu bussissa.

Ä: onko nälkä?
T: joo.
Ä: Mitä haluaisit syödä kun päästään kotiin?
T: Keksi.
Ä: Olet saanut jo 3 keksiä tänään, ei enää.
T: Keksi.
Ä: Ei enää keksiä.
T: Keksi.
Ä: Banaani?
T: Keksi.
Ä: Paahtoleipää?
T: Keksi.
Ä: Jogurttia, jogurtti on tosi hyvää?
T: (hetken mietintätauko)...Mustikka?
Ä: Jääkaapissa on vain mansikkaa.
T: Keksi.
Ä: No saat yhden keksin, jos syöt myös mansikkajogurtin.
T: Joo.

Palkkaan tuon minineuvottelijan meille heti töihin kun laki sallii.

Materia ei katoa?

2008-09-26T23:55:00.004+03:00

Miten yhteen meikkivoidepurkkiin saa mahtumaan 5000 litraa aitoa lähdevettä? Ja miksi, luulisi puhtaalla vedella olevan parempaakin käyttöä kuivalla maapallolla. Tai ehkä tässä on ratkaisu Afrikan ongelmiin - sen sijaan että rakennetaan kaivoja, lähetetään Angolaan muutama laatikko meikkivoidetta.

Kosmetiikkamainokset on blondille vielä haastavampi vastus kuin se, että 1 kilon ketsuppitörppöön menee 2kg tomaatteja.

we're going to Turkey - meistä tulee kalkkunoita

2008-09-13T11:04:00.002+03:00

Tämäkin päivä koitti - lähdössä pakettimatkalle. Ja vielä Turkkiin. Matkakohteesta kertoessani olen huomannut kokeneeni tarvetta yliselittää painokkaasti, että "ollaan siis menossa 5 tähden makeeseen hotelliresorttiin, jossa on sushiravintoloita, golfkenttiä ja kansainvälinen henkilökunta eikä varmasti kukaan karvainen lokaali pääse alueelle kaupittelemaan nahkatakkeja ja kebabia, ei varmasti".

Taidan olla itse pakettimatkaa suurempi klisee. Ja kukaties, kun kansa kerran hurahtaa Rymy-Eetuun, juoksemme varmaan seuravaksi kilvan taas Keihäsmatkoille ja seuraavaksi paukutan täällä henkseleitä Kanarian sikajuhlakokemuksilla. Tai en ehkä kuitenkaan.

BB:ssä tyhmyys tiivistyy

2008-08-31T11:45:00.002+03:00

Maailma on tuntunut muutaman päivän ajan jotenkin fiksummalta paikalta. Ihmekkös tuo, onhan valtakunnassa asuva tyhmyys eristetty kiitettävällä tavalla BB-taloon. Ehdotan Subtv:n castingille jotain isänmaallisuuspalkintoa tästä yhteiskunnallisesta aikaansaannoksesta! Epäilyttää kuitenkin hiukan ihmisluonteen julmuus siinä, että aivokapasiteetiltaan vähempiosaisilla wannabe-johannatukiaisilla tehdyt rottakokeet on kansan suurinta viihdettä. Jotain inhaa siinä on.

Tahdomme pinkkejä kokoustiloja!

2008-08-27T21:45:00.003+03:00

Tänä innovaatiotalouden aikana minua suuresti hämmentää, että kaikki yritysten sisäisiin irtiotto-kickoffeihin suunnatut kokoushotellit on suunniteltu maksimaalisen laitosmaisiksi ja seitskytlukuisiksi. Firmat toisensa jälkeen rahtaa aivoja pariksi päiväksi pois toimiston ahtaudesta suunnittelemaan loistokasta tulevaisuutta - ympäristöön jossa haisee homeelle ja vanhuksille ja sisustus koostuu fläppitauluista ja piirtoheittimistä. Ja aamupuuroa jonotetaan sulassa sovussa kelakuntoutujien kanssa.
Luulisi suurten ikäluokkien kasvavista kuntoutustarpeista huolimatta löytyvän markkinarakoa innovointiin ja ideointiin kannustavalle kickoff-fasiliteettien tarjoajallekin.

Asiat saa muuten kuulostamaan tosi ammattimaisille ja näkemysellisille, kun yhdistää jonkun ajankohtaisen termin ja liittää loppuun sanan -talous. Niinkuin huomiotalous, innovaatiotalous tai suosittelutalous. Taidanpa heti huomenna kokeilla kasvattaa ammatillista kredibilitettiäni ainakin kolmella uudella -taloussanalla sopivissa palavereissa.

Manaajat

2008-08-20T21:20:00.002+03:00

Jos minä olisin kuulustelijana Guantanamossa, antaisin sotilaille kenkää ja palkkaisin tilalle legioonan suuhygienisteja. Peukaloruuvit vaan kutittelee kivasti verrattuna siihen, mitä ne näennäisherttaisen näköiset tädit vempaimineen ihmiselle tekee. Minä ainakin olisin ollut valmis kertomaan kaikki firman liikesalaisuudet moneen kertaan vastineeksi siitä, että täti olisi jättänyt ikeneni rauhaan. Fyysisen väkivallan lisäksi tarjoillaan vielä mojova läksytys hammaslangan käyttämättömyydestä ja sylkiessäsi lopuksi tuopillisen verta lupaat totella mitä ikinä täti pyytääkin tekemään, jottei tarvitsisi enää ikinä tavata tuota nallekuvioiseen maskiin naamioitunutta manaajaa.

Humaanimpi kuulustelumetodi se ei missään nimessä olisi, mutta ainakaan vangeilla ei olisi hammaskiveä.

exät

2008-08-17T14:08:00.003+03:00

Vuosien irtolaiselämä muistuttaa välillä itsestään. Satunnainen kohtaaminen kadulla, kehtaanko katsoa silmiin, voi luoja, se hymyilee ystävällisesti ja moikkaa. Tunnen vajoavani maan matoseksi, parempi kun ei olisi ollut tuntevinaankaan, olisin sen ansainnut. Tuokin ihana suhde, jolle käänsin varoittamatta selkäni. Yksi mitätön virhe tai näkemysero, joka sai minut katsomaan vieraisiin pöytiin. Niin turhamaista, olisi voinut vaan uskoa, että tästä voi sittenkin tulla pitkä suhde.

Taas huomaan perustelevani itselleni, että nykyiselläni ei ole minulle tarpeeksi aikaa. Että kaikki ei ole niin täydellistä kuin ehkä voisi olla. Jossain, jonkun sen oikean kanssa, joka ymmärtäisi minua puolesta sanasta ja toteuttaisi kaikki unelmani.

On vaan jaksettava uskoa, että etsimisen jälkeen jokainen löytää sen oikean kampaajan.

Riesling-kauden loppu

2008-08-14T20:22:00.002+03:00

Eih, kyllä nyt on tullut syksy. Tekee mieli punkkulasillista kun tulee töistä kotiin.

Smurffimetamorfoosi

2008-08-11T19:48:00.003+03:00

Elokuu on tuonut elämääni uuden asian: pensasmustikat. Voisipa ihminen syödä vain pensasmustikoita.
Alan pian sinertää.

Kahden viikon blogitauko eikä muuta sanottavaa. Jep. Paitsi ettei olympialaisia jaksa. Kuinka niin valtavan epämielenkiintoista.

Loman melkein viimeinen päivä

2008-08-01T15:23:00.003+03:00

Liian lujaa liikkuvat pilvet aiheuttavat epämiellyttävän stressin tunteen nurmikolla x-asennnossa maatessa. Mihin noilla muka on kiire? Eikä millään jaksaisi kammata suihkun jälkeen luonnonmukaiseen puolitakkuun puolilättään kuivanutta tukkaa, että kehtaisi jopoilla kauppaan ostamaan klo viiden lounasta. Tilataanko pizza?

Täydellinen lomalaiskuus saavutettu.

Tästä neljän ja puolen viikon transsista saattaa olla sietämättömän pitkä matka kivuta maanantai-aamuksi työläisen skarppiin arkeen, pahoitten asianomaisia jo etukäteen. Onneksi tuskin olen yksin.

Muutoksen aika

2008-07-19T00:46:00.004+03:00

Okei. On tullut aika modifioida Supernaivistin alaviitettä: "kolmekymppisen ekonomin kapinaa aikuistumista vastaan".

Kulkiessani puiston ohi huomaan miettiväni mikä mahtaa olla tuo noin mainiosti varjoisalla paikalla menestyvä perennalajike (muistan elävästi ajat, jolloin en tiennyt vielä määritelmää sanalla perenna).

Lauantai-aamuyöllä klo 00.30 saan hepulit kun mies on heittänyt Hesarin kesäristikon paperinkeräykseen.

Golf on mielestäni päivä päivältä kiehtovampi laji JA luokittelen sen urheilumuodoksi.

Olen ostamassa kolmatta omistusasuntoani.

Näen yöllä painajaisen, jossa olen unohtanut kastella amppelikukat.

Vaihdan mökkiviikonlopun luottoystävien kanssa sukujuhliin, joissa en tunne ketään.

Paheksun lähikaupan kiskurihintaa (8€/rasia) virolaisista kanttarelleistä.

Joten turha odottaa tältä palstalta enää knoppivinkkejä stadin menomestoista (paitsi että BaliHain lista on kuulema vaihtunut ja sieltä saa nyt tonnikalaa, jee), harvakseltaan päivittyvä supernaivisti keskittynee jatkossa(kin) raportoimaan nurmikon lannoittamiseen, tenniskyynärpäähän ja muihin äärimmäisen mielenkiintoisiin (vantaalaisen) arkipäivän ilmiöihin liittyviä havaintoja.

Jonotus

2008-07-14T20:47:00.003+03:00

Jälleen Barcelonan kentällä reilun tunnin erilaisissa jonoissa vietettyäni en voinut olla ihmettelemättä niitä kahta asiaa, joita hämmästelen lentokentillä kerta toisensa jälkeen:

1. Mitä taivaan tähden ne muut ihmiset check in -tiskillä oikein setvivät, koska joka toisella tuohon äärimmäisen yksinkertaiseen toimitukseen tärväytyy 10 minuuttia ja oman vuoron tullessa homma kestää noin 10 sekuntia. Kyseleekö ihmiset kenties lennon menun yksityiskohtia ja pelastautumisreittejä, haluavat lipun käsin kirjoitettuna vai onko joka toisella oikeasti viisi jatkolentoa ja matkatavaroissaan tuliaseita? (nimim. kerran ampumaseuran kisamatkajoukkueen perässä jonottanut ja silloin KES-TI)

2.Miksi ihmisiä ylipäätään seisotetaan check in/boarding card/turvatarkastus/passintarkastus -jonoissa kaikki se aika, jonka ihmiset voisivat käyttää kapitalistiseen kulutusjuhlaan tax free myymälöissä? Eikö kaiken matematiikan mukaan satsaus joko toimivaan automatisointiin/itsepalvelulaitteisiin tai lisähenkilökuntaan pitäisi maksaa itsensä takaisin moninkertaisesti, koska lentokentillä maleskelevilla ihmisillä lienee keskimäärin painavampi lompakko, nälkä, jano ja mukava hytinä heräteostoksiin.

Ei auttanut taaskaan kuin juosta kaihoisena Gonzalo Comellan kutsuvan näyteikkunan ohi ehtiäkseen koneeseen - odottamaan toinen tunti että kone saisi lähtöluvan ja minä viimeinkin aamukahvini.

Popkalaset

2008-07-13T23:28:00.004+03:00

Kaukosäädin osuu Yle FST:n kohdalle, joka lähettää konserttitaltiointia Popkalasetista. Popkalaset. Ensimmäinen assosiaatio sanasta on Tomas Ledin ja Sommaren är kort. Ja härregudendå: siellähän todellakin laulaa parhaillaan Tomas Ledin Sommaren är kortia. Ylitseni pyyhkäisee hämmennys meediomaisesta kokemuksesta. Johtuu ehkä tuoreeltaan kahlatusta Mika Nousiaisen Vadelmavenepakolaisesta, jonka jälkeen suhteeni kansankotiin on herkässä kasvun tilassa.

Mummot

2008-06-26T20:38:00.003+03:00

Olen monasti miettinyt, minkälainen mummo minusta joskus tulee. Mummot kun on niin ihanan kategorinen laji. Päättäisikö sitä alkaa pullantuoksuiseksi pihlajanmarjakarkki&pelargoniamummoksi, verhojen raosta kurkkivaksi kerrostalokyttääjäksi, stockan etuilevaksi turkkimummoksi, alkoholisoituneeksi costa del sol-mummoksi, laitoksista vaarien puolelle karkailevaksi rebel-mummoksi vai hajamieliseksi rollaattorinkadottelijaksi, jota sukulaiset saavat väsymiseen asti paimentaa. Aamulla vastaani käveli taas uusi lajityyppi: pyöräilykypärään ja Fjällrevenin reppuun sonnustautunut sauvakävelevä sporttimummo.

Taidan valita parhaat palat kaikista ja alkaa hybridimummoksi. Sitten joskus.

15 seconds of fame

2008-06-24T19:46:00.002+03:00

Jaksaa ihmetyttää ihmisten ikiaikainen into soitella radioasemille. Tai ymmärrän toki Mäntsälän mummon, Sysmän ainoan lintubongarin ja tuhansia töitä valvottuja öitä nähneen rekkakuskin tarpeen rupatella tuiki tärkeät tarinansa Radio Suomen ainoalle kuuntelevalle korvalle, mutta mikä saa ilmeisen sosiaalista elämää viettävät ihmiset osallistumaan ties mihin YleX:n aamuvisoihin ja sinkkujulkaisuarvosteluihin? Vaivan palkaksi jaettava mukiko? Onko ihmiset niin ilmaisen tavaran perään, että porkkanaksi riittää vaikka juontaja jakaisi palkkioksi korvavaikkuaan? Vai onko se niin hienoa kuulla oma ääni radiotaajuuksilta?

Se on kai se sama ihana itserakkaus, joka saa ihmisen kirjoittamaan sitä samaa omaa diipadaapaansa blogosfääriin (vieläkö sitä sanaa käytetään), jos vaikka joku sattuisi lukemaan, kanava vaan on eri. Siirtyyköhän Mäntsälän mummo blogaamaan sitten kun Metsäradiossa ei enää vastata puhelimeen?

Lämmitetään ilmasto

2008-06-22T13:09:00.003+03:00

Ympf. Pahinta koleassa ja vettyneessä juhannussäässä on se, ettei siitä voi syyttää ketään. Helpottaisi pipo päässä istuvan ketutusta, jos voisi selkeästi osoittaa manauksensa johonkin osoitteeseen. Pekka Poutaakaan ei syvällä sydämessään voi kirota.

Mutta eihän tästä voi syyttää kuin itseään. Pitäisi vaan lentää enemmän ja käyttää reippaammin sitä hiuslakkaa. Jääkaapin oven voisi hyvin unohtaa päiviksi auki ja pitää auton tyhjäkäynnillä aina kun mahdollista. Ei muuta kun talkoisiin, niin aste asteelta meille vielä joskus koittaa juhannushelle!

Helpommalla pääsisi kun suosiolla muuttaisi paremmille leveyspiireille.

Tuntemattomat

2008-06-12T21:08:00.003+03:00

Tunnustan tarkkailevani ihmisiä julkisissa kulkuvälineissä ja viihdyttäväni itseäni miettimällä tarinoita tuntemattomien ulkokuorien takana (osin siksi että haluan pysyä valppaana metrossa vaanivien kirvesmurhaajien varalta).

Ihmiset ovat hämmentävän sielukkaan näköisiä tuijotellessaan mietteissään ohikiitäviä maisemia. Katseista voi nähdä surumielen, väsymyksen, odotuksen, rakastumisen, yksinäisyyden, vaikean päätöksen, seuraavan päivän palaverin mielikuvaharjoituksen. Joistain ihmisistä vain näkee, että ne tykkää puhua kirjallisuudesta ja pelargonioiden kasvattamisesta ja muistavat kaikkien nimipäivät ja toisella taas on kotona ainainen sotku, kiukkuinen vaimo ja kolme kiljuvaa kakaraa odottamassa. Yhdellä on rästejä videovuokraamoon ja toinen jännittää sokkotreffejä ja miettii olisiko sittenkin pitänyt valita se punainen paita. Ja herra takana oikealla on se viimeinen tietosanakirjasarjojen puhelinmyyjä harmittelemassa päivän nollasaldoa, ennen kun tämä valmistujaisten aika oli parasta sesonkia.

Aika jänniä, nuo ihmiset.

Kesä

2008-06-06T14:50:00.002+03:00

Ei-pysty-toimimaan-ulkona-paistaa-aurinko-toimisto-on-liian-kuuma. Pakoon!

No sex no city

2008-06-05T22:33:00.002+03:00

Sain vinkin, että olisi aika poistaa tuo"kapinaa aikuistumista vastaan" otsikon alta. Sota on kuulemma hävitty. Aikuistuminen on vienyt voiton.

Niin. Täällä minä istuskelen tennistunnista väsähtäneenä rivitalon upottavalla sohvalla katselemassa kun ystävät skoolailevat Kymppiuutisten loppukevennyksessä Sex and the city-bileiden huumassa. Harkitsen ottaisiko "hengessä mukana"-siiderin vai menisikö sittenkin suoraan nukkumaan kun kellokin on puoli 11. Jossain takaraivossa häivähtää ajatus siitä, että käsilaukkuja pitäisi joskus ehkä taas ulkoiluttaa. Sitten joskus.

Kyllä tämä rökäletappio on.

To do

2008-06-02T22:17:00.002+03:00

Viime viikko oli hieno. Viisivuotissuunnitelman to do -listalta poistui kaksi kärkisijoilla aivan liian pitkään roikkunutta tekemätöntä asiaa:
1) Käy hammaslääkärissä
2) Käy Amsterdamissa.

Jälkimmäinen oli mukavampi.

Tällä viikolla pureudutaan tehtävään nro 3: Opettele pelaamaan tennistä.

Eikä se golfikaan nyt niin paha harrastus ole, oikeesti. Keski-ikäinen, pikkuporvallinen ja pientaloalueinen, mutta jos sen osaisi, se VOISI olla ihan kivaakin.

Uusi harrastus

2008-05-25T20:47:00.002+03:00

Varo Tiger Woods, täältä tullaan! Kohta.

Golf-harrastuksen aloittaminen ei olekaan ihan niin yksinkertaista kuin kuvittelin. Neljän päivän golf-kurssin jälkeen osun palloon useimmiten ja taskussani on vihreä kortti, mutta kuvittelemani golf-eleganssi on vielä niin kovin kaukana. Tyylipuhtaan swingin sijasta palloni sinkoilee ennalta-arvaamattomiin ilmansuuntiin päätyäkseen plop! vesiesteeseen tai tömps! hiekkaesteeseen tai kräks! kadotakseen metsän siimekseen. Ihmisuhreilta on toistaiseksi vältytty, mutta luonto ei kiitä. Putatessani yleisö ei kohahda ihastuksesta vaan pallo välttää reikää kuin ruttoa. Ja mikä pahinta, en suinkaan näytä ruskettuneelta suomenruotsalaiselta pikeepaitaporvarilta vaan ketutuksesta punehtuneelta kiroilevalta savolaiselta golfkenttäkelvottomissa tennareissa.

Mutta en luovuta. Ostan ensi tilassa pikeepaidan ja siitä se sitten lähtee. Ehkä.

älliä

2008-05-20T22:02:00.003+03:00

Mikään ei enää ole arvossaan. Ennen kuudesta ällästä sai jo haastattelun paikallislehteen, ihailevia katseita, lupauksia aukeilevista ovista ja juhlavat kuusenistutusseremoniat lukion takapihalle.

Nyt on takapihan kuusi jo kuollut ja kevään tuoreen älymystön pitää napata 11 Laudaturia ja olla SM-tason urheilija päästäkseen lehtien palstoille.

Rasittavia ylisuorittajia nuo nykynuoret.

Cobra

2008-05-16T23:08:00.004+03:00

Uskomatonta, että vain 20 v sitten on voitu tehdä tosissaan (kait?) elokuvaa, jota nyt voisi kutsua vain parodiaksi. Liian kireisiin farkkuihin sonnustautunut viisikirjaimisiin alteregoihin kiinnileiponut yhden miehen kommandoryhmä Stallone tipauttelee tulitikku huuliensa välissä enemmän ruumiita kuin repliikkejä. Ja pilottipeililasinsa hän riisuu vain puhuessaan elokuvan naisille, joilla poikkeuksetta on enemmän tukkaa kuin ajatuksia.

Herää vain kysymys - miksi ihmeessä jäin tätäkin katsomaan kun voisin vaikka nukkua?

Finglish

2008-05-15T21:24:00.002+03:00

Tarjoilija naapuripöydässä istuvalle amerikkaispariskunnalle:
"Yes, we have ice cream. And with it you can have chocolate sauce or...or...or..kinuski. Oh, I mean - kinuschk!"

Reipasta verbaalista luovuutta. Äänenpainot ja kaikki.

lomakkeet

2008-05-13T21:57:00.002+03:00

Miten korkean asteen koulutus ihmisellä pitää olla että veroilmoituksen muutosilmoituksen täyttö sujuisi kuin vettä vaan? 2 ekonomin päätä ei ainakaan riitä mihinkään. Onneksi mukana tulee vihkollinen ohjeita, joiden perusteella voi hyvällä arvausonnella ja kasalla korjauslakkaa päästä suht lähelle oikean kaltaista lopputulemaa. Ja sitten kun vielä muistaisi viedä sen postiin asti.

Ja miten ihmiset suoriutuvat ajokortin/passin uusimisesta ja muista poliisilaitoksella fyysistä asiointia vaativista toimenpiteistä? Olen kahteen kertaan jo täyttänyt hakemukset Madridissa 2 v sitten käännetyn ajokortin uusimiseksi ja kaksi kertaa lannistunut. Jos oma jonotuslappu näyttää 640, palvelutiskejä on 1 ja vuoronumerotaulun lukema näyttää sitkeästi samaa 5:llä alkavaa lukua kuin 20 minuuttia aikaisemmin, asiointiin ei riitä edes vapaapäivä. Poliisilaitoksemme onneksi siirtyy aikaan, jolloin tädiltä voi ennakkoon varata ajan, mutta koska laitos on auki vain virka-aikaan ja on asiotava asumiskunnan poliisilaitoksella (ei työssäkäyntikunnan), ilman vapaapäivää ei asiasta selvinne.

Virkamiesahdistusta ei helpota tietoisuus siitä, että on olemassa internet.

Minäkö stressaantunut

2008-05-08T21:18:00.003+03:00

Luopioksi (=kadonneeksi) heittäytynyt isännöitsijä jumittaa asuntokauppojani jo toista viikkoa siihen malliin, että ostajat karkailee ja katsoin aiheelliseksi ilmoittaa vahvan näkemykseni isännöijän palvelutavasta tämän puhelinvastaajaan pariminuuttisen verran. "MINÄ HALUAN NYT PALVELUA PRKLE JA VÄHÄN ÄKKIÄ TAI PIDÄN HUOLTA SIITÄ ETTÄ TALOYHTIÖMME VAIHTAA ISÄNNÖITSIJÄÄ " -tyyppisen pariminuuttisen. Keskimäärin ihmisystävällisenkin ihmisen on oikeus joskus napsahtaa ihan huolella.

Isännöitsijämme nimi on Ari.

Puolen tunnin päästä kyseisestä numerosta soitetaan takaisin. "Mika XX tässä terve. Taisit soittaa väärään numeroon. Ajattelin kuitenkin soittaa takaisin, kun kuulostit niin kireältä ja jos sinua ahdistaa niin voidaan kyllä jutella, minä kun olen psykologinen sairaanhoitaja".

Ei auta kun kerätä uutta raivoa uuteen vastaajaviestiin, heti kun pystyy taas ottamaan itsensä vakavasti.

Lisää etätöitä

2008-05-02T19:14:00.006+03:00

Turha tulla multa kyselemään etätyömahdollisuutta. Mä tiedän nyt mitä se tarkoittaa ja on liian miellyttävää ollakseen oikeaa työtä.
Hämmentävän aikaansaavaa olosuhteista (+24) huolimatta, presen teon lomassa on ehtinyt hienosti kylvää apilaa nurmikolle ja kokea äidillisen onnentunteen salaatin (0,8mm) puskiessa ulos yrttipenkistä.

Lisää tätä!

Vasten auringon siltaa

2008-05-02T09:33:00.004+03:00

Katri Helenan "Vasten auringon siltaa" repeatilla. Enemmän ruokaa kuin juomaa vappupiknikille. Nukkumaan ennen puolta yötä.

Kostonhaudontaa puutarhatalkoiden natsi-bitch-naapurille (tarttee tulla mulle pomottamaan miten paljon kalkkia saan levittää kenenkin pihalle ja syyttelemään osallistumattomuudestamme yhteisten aluiden hoitoon. Voi itku, katsos kun meillä on elämä eikä kötsitä kotona nyppimässä nurmikkoja päivät pitkät! Lehmä.).

Keski-ikäinen, minäkö?

Annalla juttupulaa

2008-04-24T21:09:00.001+03:00

"Kari Tapio: Menen sekaisin minihameista."

Kun kaikki muut naistenlehden kannen täkyt on jo käytetty.

Öks.

Terapiaa

2008-04-23T21:58:00.003+03:00

Ahdistaako työt, kiristääkö pipo? Tuntuuko, että kaikki ympärillä vaan valittavat ja asiakkaat ovat nihilistisiä piruja?

Suosittelen terapiamuodoksi asiointia eräässä tanskalaistuneessa pankissa. Oma työ tuntuu niin kovin ruusuiselta siinä vaiheessa, kun löydät itsesi asiakkaan roolissa lohduttamasta romahduksen partaalla olevaa asiakaspalvelijaa ja koetat tehdä poloisen päivästä edes hieman paremman etsimällä kuumeisesti jotain positiivista sanottavaa siitä, että kaikki pankkiasiasi ovat pankin takia solmussa.

Sympatiasta hain jopa automaattikahvin kevään kurjimman duunin kolhimalle ja ihan sydämestäni toivon, että "ongelma on vain tilapäinen", niinkuin hänelle uskottelin.

Näppärä lohi

2008-04-20T11:30:00.003+03:00

Annos Sara La Fountainia sunnuntain aamukahvin kanssa. Sara kokkailee helppoa ja näppärää retkilounasta Karjalan komioissa maisemissa. Vuorikipeilyn lomassa nautittavaksi menuksi Sara valitsi loimulohta ja sienisalaattia: sienet kun ehtii kivasti pilkkoa sillä aikaa kun lohi loimuttuu näppärät 2,5 TUNTIA. Loimutushässäkkä tietenkin löytyy jokaisen retkipolun varrelta.

Hyödyllinen retkieväsvinkki. Seuraavaksi Sara varmaan loihtii pikaruuaksi rosvopaistin.

Mumm

2008-04-19T22:15:00.003+03:00

Samppanjan juominen pullon suulta on vaan niin ... komeaa. Varsinkin puutarhakuopsuttelusta multaisissa farkuissa, ansaittujen pihvien grillaantuessa täydelliseksi kevätpäivän illalliseksi. Pestyt ikkunat suodattavat ilta-auringon virheettömästi sisälle asti, multainen yrttitarha kätkee sisälleen tulevan kesän herkut. Ihaillaan kuplien kättemme jälkeä.

Tämä, juuri tämä, on kevään hienoimpia hetkiä.

She-males

2008-04-18T22:58:00.003+03:00

Asioita, jotka ei hivele silmää: Naisten raskaan sarjan painonnosto. On siinä kuulkaa Olgalla ja Svetlanalla reidessä mittaa ja parrankasvulle olisi moni äijä kateellinen.

Vetää hiljaiseksi.

PEZ

2008-04-15T19:41:00.002+03:00

Jee, kauppoihin on tullut aikuisten PEZejä! (ne namuautomaatit, tiedättehän, suosikkini lapsena oli Repe Sorsa-PEZ)

Mutta mikä pettymysten pettymys! Retrosta kääreestä ei paljastu ollenkaan sitä samaa annostelumekanismia, kuin Repe Sorsassa oli, ihan tylsä karkkikotelo vain. WHAT'S THE POINT? Siinähän se juju just onkin. Mä haluan PEZini plop-annostelijalla, ei ne niin hyviä karkkeja ole, että niitä muuten viitsisi syödä.

Aikuisilla ei sitten saa olla mitään kivaa.

Hinausauto

2008-04-14T22:03:00.003+03:00

On sittenkin hetki, johon Anssi Kelan Mikan faijan BMW Suomipopilta kuunneltuna sopii paremmmin kuin mikään muu biisi maailmankaikkeudessa. Se on se hetki, kun istuu klo 23 sunnuntai-iltana hinausauton kyydissä sateen piiskatessa pimeään ikkunaan ja on iloinen vain siitä, että hinausautossa on sentään lämmin, toisin kuin keskelle Manskua sammuneessa sähkövikaisessa autossa, jossa vietti edellisen pimeän ja sateisen tunnin.

Tätäkin kokemusta rikkaampana olisi voinut elää.

Tulisi edes jalkapallokausi

2008-04-10T20:48:00.003+03:00

Jos tv:stä ei nyt ja ikuisesti tule muuta kuin urheilua, onko sen pakko olla juuri jääkiekkoa? Miksei edes jalkapalloa? Idea on periaatteessa ihan sama, mutta jalkapallossa on sentään jotain katseltavaa: alusvaatemallimiehet kirmailevat tukka hyvin kauniin vihreällä nurmella ja ottavat lopuksi paidat pois paljastaen ruskettuneet vatsalihaksensa. Suorastaan miellyttävää katseltavaa.
Jääkiekossa topatut, karvaiset möykyt tönivät toisiaan liukkaalla alustalla ja kypärän alta ei näy muuta kuin hikinen niskatukka, musta silmä ja hampaaton irvistys. Kiinnostavinta on seurata, meneekö valmentajan leuat sijoiltaan purkan jauhamisesta.

Meillä kadut kiiltää

2008-04-10T20:08:00.002+03:00

Hah! Ihan uutisissa kerrottiin, että meillä Vantaalla on ainakin yksi asia hienopaa, uudempaa, hightechimpää ja kaikin puolin parempaa kuin Helsingissä.

Kadunlakaisukoneet.

Ei tarvitse arvuutella Maratontien pikkupoikien "minusta tulee isona"-hittiammattia tämän jälkeen.

Kylähullu päivässä...

2008-04-09T22:55:00.002+03:00

..piristää kummasti. Ihmiset käyttäytyvät aina niin normikkaasti, että on itse asiassa jotenkin oudosti hienoa seurata, miten maailma - ja itse - reagoi siihen, kun joku käyttäytyy rehellisen päättömästi.

Kuten pyntätty lady, joka pyrskähtelee yksinään häpeämättömän hilpeisiin naurunpyrskähdyksiin R-kioskissa, ostaa vuoren suklaapatukoita ja toisen vuoren ässäarpoja. Ja maksaa jokaisen patukan ja arvan yksitellen.

Tai mummeli, joka ostaa jokaista omenalajiketta yhden, pakkaa ne erikseen ja vaatii kassaneitiä pitämään omenapussit oikeassa järjestyksessä hihnalla, jotta hän voi pakata ne tiettyyn järjestykseen laukussaan selvittääkseen, mikä lajike oli "niitä hyviä omenia".

Tai mies, joka metromatkan aikana sitoi tuntemattomalta naiselta tipahtaneen kaulaliinan mahdollisimman monelle umpisolmulle metron kaiteeseen, ennen kuin ystävällisesti huomautti naiselle tipahtaneesta kaulaliinasta.

Kylähulluus ei ole pahasta.

Niitä aamuja

2008-04-05T14:53:00.002+03:00

Tiedättekö ne työkavereiden kanssa vietetyn perjantai-illan jälkeiset lauantai-aamut, jolloin maailma on pelottava paikka. Aamut, jotka ovatkin jo iltapäiviä. Aamut, jolloin ei avata verhoja. Aamut, jolloin istuu vahingossa sohvan ohi ja mätkähtää lattialle kera kädessä tutisseen jogurttipurkin. Eikä jaksa edes ihmetellä.

Se sen syvällä sydämessä ailahtavan onnen tunteen, kun löytää nuhjaantuneen buranapaketin, jossa on vielä se viimeinen ihana tabletti jäljellä.

Tämä on niitä aamuja.

Tyttöilta

2008-04-03T20:30:00.002+03:00

Ihanaa. MIes on golfmailoineen "työmatkalla" pois jaloista pyörimästä ja minä saan tehdä rivitaloneliöissämme mitä ikinä haluan.

Saan katsoa telkkarista omia suosikkiohjelmiani ilman kaksijalkaista kaukosäädintä, joka kääntää kanavan kymmenen minuutin välein automaattisesti juuri sille kanavalle, josta tulee urheilua. Syödä tyttöruokaa ilman, että kukaan kitisee jauhelihan keskeisyydestä ruoka-aineympyrässä. Suorittaa työläitä ja tuskallisia vahaustoimenpiteitä, eikä kukaan ole nostelemassa kulmakarvojaan naisten käsittämättömille karvanpoistorituaaleille.

Ja tässä minä sitten istun sohvalla katsomassa EM-painia ja syön nakkikeittoa.

Siideri

2008-03-31T19:21:00.003+03:00

Ihmisen pitäisi olla aina yhden siiderin verran alkoholin vaikutuksen alaisena. Silloin on kaikessa parempi ja bonuksena juuri optimaalisen rajahyödyn verran paremmalla tuulella. Yritäpäs pelata biljardia tai keilata selvinpäin, menee taatusti reisille, mutta yhden jälkeen ote on juuri sopivan letkeä. Sama pätee yhtä lailla myös lumilautailuun ja ruuanlaittoon, polvet joustaa ja mausteet muljahtelee pataan sopivan omintakeisesti. Todennäköisesti työntekokin sujuisi paremmin.

Ajatella että siideri tuli elämiimme vasta muutamia vuosia sitten (noh, ehkä 10, mutta aikuisiällä kuitenkin). Mikä huikea sukupolvi pussisiideripissiksistä kasvaakaan, kun ovat onnekkaat löytäneet siiderin taian jo niinkin varhaisella iällä.

Tomaatti

2008-03-27T21:17:00.003+02:00

Luin jonkun muistelevan lapsuudestaan kypsän tomaatin tuoksua.

Ja nyt se jäi nenään kiinni: auringonpaahteesta lämpimän, makean, syvänpunaisen itsekasvatetun maalaistomaatin tuoksu. Sellaisen, joka vielä sitkeästi roikkuu vihreässä versossaan ja jonka alla multa halkeilee kuivuudesta. Aivan kuin se tuoksuisi ihan tässä, vaikka ainoa tomaatinsukuinen asia lähiympäristössä on jääkaapin vihanneslokerossa kompostoituva kirsikkatomaattirasia.

Taidan nauttia ensihätään lusikallisen ketsuppia.

Kinder

2008-03-23T09:59:00.003+02:00

Tutkimusteni mukaan Kinder-munien yllätysten kokoaminen on viheliäisintä mitä rakennekynsillä voi tehdä. Hermoja raastavaa aikaa vuodesta tämä pääsiäinen.

Suklaan syöminen sen sijaan onnistuu mainiosti. Burb.

Jousimiehet

2008-03-18T20:31:00.003+02:00

Ajatus, jota on vaikea saada pois mielikuvituksen verkkokalvoilta: Hesarin juttu siitä, kuinka Helsingin keskustan vilkkaasti lisääntyvää kanikantaa metsästetään jousella. Mä niin näen hulmuavahiuksisen Legolaksen jousiviini selässään ratsastamassa vastaan Töölönlahden lenkkipolulla ja ah - tuolla pusikossa väijyykin pupun pahin vihollinen Robin Hood sukkahousuissaan.

Voi pupuparat, mikä karmea kohtalo.

Turvassa

2008-03-17T20:22:00.003+02:00

Uusi kasvovoiteeni lupaa suojella minua antioksidanteilta ja vapailta radikaaleilta. Jälkimmäiset varsinkin kuulostavat niin ilkeitä vihulaisilta, että suorastaan hirvittää minkä riskin olen ottanut, kun tajuan suojautua niiltä vasta nyt.

Virvon varvon

2008-03-16T12:31:00.005+02:00

Harkitsen kirjoittavani opaskirjan: "Mitä ihmisen tulee tietää ennen kuin muuttaa pientaloalueelle".
Siihen tulisi ainakin seuraavat luvut:

Lähikauppa - kun sitä ei enää ole.
Opi ennakoimaan koko viikonlopun menu etukäteen, älä saa kulinaristisia spontaaneja mielitekoja, rakenna aukoton maustekaappi ja osta vessapaperia jo ennen kuin se loppuu!

Verhot ja sälekaihtimet eivät ole vain koristeita
Kun asuu maantasalla, kannattaa peittää ikkunat jo ennen suihkuun menoa, ellei halua luikkia ilkosillaan pitkin seiniä piilossa pihalla seisovien naapurien katseilta. Naturistit voi skipata tämän luvun.

Bussimatkaillen zeniläisyyteen
Kuinka hallita hermonsa, kun bussit kulkee joko 6 minuuttia etuajassa tai 15 minuuttia myöhässä ja aikatauluissa on varmaa vain se, että odotteluaika pysäkillä on aina maksimaalinen.

Periaatteet on tehty luovuttaviksi
Itsensä kanssa voi elää vielä senkin jälkeen, kun on laittanut Crocsit jalkaansa. Jos posti pitää aamutokkurassa noutaa postilaatikosta tai elämään on astunut alue nimeltä takapiha, on oikeutettu käyttämään (salaa) muitakin kuin Ziosta ostettuja jalkineita.

Palmusunnuntai ei ole mikä tahansa sunnuntai
Päivä jolloin pieniä pahansisuisia noitia tunkee sisään ovista ja ikkunoista. Parhaat piiloutumisniksit ja ulkonaliikkumisstrategiat ensikertalaisille virvonnan uhreille.

Kevääseen vaikka väkisin

2008-03-14T21:54:00.002+02:00

Keväistyminen ei käy kuin tanssia vain.
Aurinkoiset aamut eivät millään muotoa helpota heräämistä.
Eerikinkadun suosikkivaatekaupan myyjä teititteli sinnikkäästi läpi kevätmekon ostoprosessin ja sai minut tuntemaan oloni kehäraakiksi trendikkäiden nuorten valtakunnassa.
Tennarit hankaa ja sattuu, eivätkä suinkaan siivitä kulkuani varsamaisen kevyeksi, kuten suunnittelin.
Kaulaliinaton päivä ei ollutkaan vielä hyvä idea, palelsi.

Mutta silti tuntuu, että jotain on jo ilmassa.

Ei tuu kesää

2008-03-11T21:11:00.002+02:00

..ainakaan bikinikesää. Kaikki urheilun jumalat ovat mua vastaan.

Olen nyt raahannut sitä saamarin epäergonomista ja hankalanmallista jättikassia töihin ja kotiin viikkotolkulla - turhaan. Koskaan se ei päädy Elixiaan asti. Pääsääntöisesti se nököttää nöyränä työpöydän alla työpäivien väistämättä venyessä niin pitkiksi, että urheilusuoritus ja metro-bussimatka päälle tarkoittaisi kotiutumista aamuyön tunteina. Muiksi selityksiksi käy nälkä, päänsärky, kotiin unohtuneet piilolinssit, tarjolla oleva kyyti, " yhdelle", "useammalle" tai muuten vaan parempi seura tai joskus jopa elämä.

Ja sitten kun viimein on se päivä, jolloin mikään ei enää voi tulla minun ja urheilusuorituksen väliin ja hihkun jo voiton riemua salin pukkarissa...tossut ei ole mukana. Ja tietoisuus siitä, että olen raahannut kaikki nämä viikot tossutonta kassia se vasta inhaa onkin.

Huomenna taas mennään, jumppakassi ja minä.

Käyn Mombasaan

2008-03-08T21:06:00.003+02:00

Tänään minulle on selvinnyt, että Taiska ei olekaan yhtä kuin Tauski vaan nainen. Eikä Tauskilla ole mitään tekemistä Mombasan kanssa sen enempää kuin Taiskalla Virpi Kätkän.
Ja että biisi, jota luulin Vuokko Hovatan uudeksi tuotannoksi onkin Antti Tuiskun.

Musiikkikorvani on pettänyt minut. Mutta toisaalta tuoreeltaan tutustuttanut minut Rufus Wainwrightiin, joten annan sille anteeksi.

Jurassic MTV3

2008-03-03T20:19:00.004+02:00

Oli aika, kun Maikkarin maanantai-leffana esitettiin tv-ensi-iltoja.
Ja sitten on nykyaika, jolloin tällä ohjelmapaikalla esitetään Jurassic Park.

Oi voi niitä kaapelikoteja, jotka unohtivat hankkia digiboxi ajoissa. Menetys on järisyttävä.

Keski-ikä 2.0

2008-02-28T18:21:00.003+02:00

Tänään se taas iski. Keski-ikäistymistietoisuus.

Ennen luin Imagea taustoittaakseni ilmiöitä, jotka jo tiesin. Selasin levyarvosteluja artisteista, joilta tunsin vähintäänkin hittibiisit. Skannasin kuvista puolituttuja. Ilahduin, kun olin jo hankkinut vaatekappaleen suunnittelijalta, jota vasta nostettiin julkisuuteen. Mä olin täällä ja tuolla jo ensin.

Nyt luen ilmiöistä vasta Imagesta ja olen täysin uskottavuusriippuvainen kakkosella alkavalla iällä varustetuista ihmisistä ympärilläni. Roikun ajassa testikuuntelemalla iTunesissa levyarvostelujen tuikituntemattomia muusikoita (ja ostan törmätessäni täti-ihmistä miellyttävään hissimusiikkiin). Kuuntelen hölmistyneenä seminaaripuhujaa, joka kertoo eteläkorealaisten nuorten törsäävän jopa enemmän virtuaalimaailman avatterensa asusteisiin kuin omaan fyysiseen vaatetukseensa. Minä en enää virallisesti pysy kärryillä.

Kulttuurishokki

2008-02-23T18:04:00.002+02:00

Tiettävästi uuden ympäristön aiheuttama kulttuurishokki iskee muutaman kuukauden viiveellä. Ehdottoman totta. 2 kk elämää vantaalaisena täynnä ja löydän itseni keskeltä parisuhdetaistelua aiheesta:

"Eikö se jumaliste riitä että me asutaan Vantaalla ja syödään joka päivä jauhelihaa, eikö me edes voitaisi ostaa se jauheliha Stockmannilta???"

Kaukokaipuu Stockan herkun kotoisaan lauantai-helvettiin iski juuri nyt. Mä haluan haistella lauantai-ostoksillani sveitsiläisiä juustoja, valikoida tuoreen maalaisleipäni leipätiskiltä ja taistella hedelmäosastolla juuri sopivan kypsistä avokadoista turkkimummojen kanssa. Enkä tuijotella nahistuneita paprikoita ja kassaneidin irtoripsiä Mellunmäen K-Market Masissa.

Tulisi edes se kansanäänestys Suur-Helsingistä, täällä on puoltoääni valmiina.

Sijaistoiminto

2008-02-22T19:57:00.004+02:00

Pelottavaa. Kun on aina niin menossa, ettei ehdi seurata mitään tv-sarjoja (eikä viitsi periaatteesta hankkia tallentavaa digiboksia), niin voi käydä tosi hassusti.

Voi koukuttua Seiskan juonipaljastuksiin. Miksi minä luen Emmerdalen kiemuroista, vaikken edes tiedä miltä sarjan hahmot näyttävät? Kinkyä.

Terapiaksi onneksi pöydällä nököttää Dexterin 2. tuotantokausi, jonka vakaasti aion nauttia tv-vastaanottimen kautta ja jonka juonipaljastukset kiellän itseltäni kunnes viimeisetkin lopputekstit ovat ohi.

Aikaeroja

2008-02-17T06:15:00.003+02:00

Indonesia-Suomi -aikaerotoipiluus on aika miellyttävää: istua nyt kuudelta sunnuntai-aamuna natustamassa eilisen kylmää pizzaa kahvimukillisen seurana odottelemassa, että tv tuuttaisi ulos edes ostosruutua ja aurinko nousisi, jotta voisi päättää olisiko päivä otollinen metsäiselle aamukävelylle. Ajan voi onneksi käyttää työmeilin käsittelyyn delete-näppäimen armollisella avustuksella sekä muutaman loman aikana kerätyn havainnon jakamiseen.

1. Jos tieten tahtoen syö tropiikissa kilokaupalla sushia, muistaa ottaa jäät drinkkeihin ja suosii äyriäisiä rantaravintoloissa, joissa kylmäketjusta ei ole kuultukaan, saattaa saada jotain ylimääräistä elimistöönsä. Meidän perheessä vessa on niin kovin keskeinen huone nykyään.

2. Surffaus EI ole lumilautailijalle pala kakkua. Vastaan vellova muutaman metrin aallokko on yllättävän haastava leikkikaveri, jonka selättäminen näyttämättä naurettavalta vettyneeltä räsynukelta ei ole ihan helppoa ensikertalaiselle. Tyylipisteettömyydestä, suolaveden nielemisestä ja mustelmista huolimatta hauskaa se kyllä oli.

3. Kaikki kansallisuuskliseet ovat niin totta. Aussit dokaavat jopa suomalaisin silmin katsottuna kunnioitettavia määriä ja venäläiset turistit eivät kertakaikkiaan voi/osaa noudattaa mitään sääntöjä (jos eläintarhassa jos kymmenin norsunkokoisin kyltein kaikilla kielillä osoittu yksisuuntainen kiertoreitti ja ehdottomat kiellot olla ruokkimatta eläimiä, turistilauma, joka kiertää reittiä päinvastaiseen suuntaan tunkien banaaneitä jokaiseen apinahäkkiin on - surprise! - venäisiä). Tokiolaiset nuoret ovat tyylikkäitä jopa uima-altaassa ja kiinalaiset syövät vain kiinalaisissa ravintoloissa. Ja juuri kun olet tottunut siihen, että koko planeetalla ei ole muita suomalaisia ja voi vapaasti ääneen arvuutella viereisten lentokonematkustajatyttösten seksuaalista suuntausta, NE ovat suomalaisia.

Toivottavasti kuitenkin klisee ruotsalaisnuorten trendsetteriydestä on puppua: kasikytluvun isot silmälasit on pientä - nyt tulee miesten tuuheistakin tuuheimmat pullasutiviikset. Nouuuuuuuuuuu!!!!

4. Juuri kun varpaanvälit ovat parkkiintuneet flipflop-kestäviksi, joutuu taas luopumaan niistä muutamaksi kuukaudeksi. Vääryys!

Loma kutsuu!

2008-01-28T20:53:00.000+02:00

Hankittu vedenkestävää ripsaria ja kirja-alellinen aivotonta chicklit'iä. Löydetty 8 puolikasta purkkia aurinkorasvaa. Overload töitä, pakkasmittari miinuksella.

Olen valmis Balille - 4 työpäivää enää välissämme!

Erottajan Baijer

2008-01-21T23:17:00.000+02:00

Juuri tuskailtuni tänä talvena väliin jäävää alppikanuunareissua silmiini osui uutinen; Erottajalle on avattu Hofbräuhausista ammentava olutravintola Rymy-Eetu baijerilaismenuineen kaikkineen. Ei pysty käsittelemään. Erottaja ja Rymy-Eetu -nimeä kantava ravintola samassa lauseessa? Baijer ja menu samassa lauseessa? Baijerista tulee päällimmäisenä mieleen muisto uutisesta, jossa sikataloutta ahkerasti harrastavan pikkukylän suurin rakennus, kerrostalon kokoinen lietesäiliö oli räjähtänyt ja koko kylän väki joutui kirjaimellisesti elämään reittä myöten siinä itsessään. Ja ruokamuistot eivät juuri ole sen miellyttävämpiä.

Hofbräuhaus on kokemisen arvoinen, koska se on niin saksalainen ja koska se on Saksassa ja Saksassa pitää kokea saksalaisia asioita. Paitsi saksalaista ruokakulttuuria. Rymy-Eetukin on varmasti ihan perusteltu nimi, mutta kovin vaikea nähdä itseään vapaaehtoispohjalta astumasta kyseisen nimiseen anniskelulaitokseen samalla keikalla kun käy kumoamassa samppanjalasilliset naapuri Groteskin baarissa.

Varmaankin turhaa ennakkoluuloa (ei pidä arvosteleman ennen kuin näkee). Mutta luulempa, että laulan schlagerit litran tuopille jatkossakin siinä alkuperäisessä Hofbräuhausissa.

Mun matka

2008-01-17T20:37:00.000+02:00

Ipod metrossa on pakotie ihmismassasta. Musiikin täyttäessä pään katoavat matkakumppanit näkyvistä, lähipenkin juoppohullun yksinään liikkuvat huulet ei vaadi vastausta, pikkupoikien pussikaljoja ei jaksa paheksua. Matkustan yksin.

Vietän seitsemää aurinkoista kesäkuun päivää Jamiroquayn kanssa ja kuuntelen Kings of conveniencen neuvoja pysyä pois vaikeuksista. Muistelen Bo Kaspersin tahdittamia vuosien takaisia teehetkiä turkulaisessa puutaloidyllissä. Katie Melua leijuttaa ajatukset ihmiseen, joka on minun purjelaivani ja satamani. Juuri ennen päätepysäkkiä käyn vielä St.Antonin afterskissä.

Aistimaailmaani tunkee vain omituisesti wc:n raikastajalta tuoksuva naapuripenkin nainen.

Kulttuuristressi

2008-01-13T20:50:00.000+02:00

Elokuvat ovat niin stressaava asia. Tai lähinnä katsomattomat elokuvat. Ne jotka on ajatuksissaan ympyröinyt Hesarin minne mennä-palstalta ja lehtien arvosteluista, mutta koskaan ei löydy oikeaa hetken ja seuran kombinaatiota leffan katseluun. Ahdistaa, ettei ole vielä muodostanut omaa mielipidettä jostain, joka voisi potentiaalisesti olla kiinnostava asia.

Mutta nyt taas olen hetken huoletonna. Woody Allenin Cassandra's dream ja Won Kar-Wain My blueberry nights on nautittu ja edes muutaman ympyröidyn päälle voi vetää rastin. Pidin molemmista, taisinpa kerran vierättää kyyneleenkin, vaikkei penkki allani järissytkään.

Taidan mennä nukkumaan, jos vaikka Ewan McGregor ja Jude Law tulisivat kylään. Njam.

Sushinymfo

2008-01-09T20:52:00.000+02:00

Mistä tietää, että on ollut liian kauan saamatta? Sushia nimittäin.

Ainakin siitä, että sana susikoira assosioituu päässä sushikoiraksi, eli ihmisen parhaaksi ystäväksi, joka opastaa aina lähimpään sushiravintolaan (vrt. tryffelipossu). Ja aiheuttaa ajatusleikin: josko koiran ja suden risteytys, koirasusi, vastaavasti koirasushi, olisi epämääräinen kiinalainen sivukujien versio naapurimaan herkusta.

Se siitä. Eilen sain ja taas tekee mieli.

takapenkkiurheilija

2008-01-07T11:19:00.000+02:00

"Se Ari Vatanen on sitten kuningaskotka"
"Ari Vatanen on rallikuski"
"No kuka se mäkihyppääjä sit on joka just voitti mäkiviikon?"
"Janne Ahonen"
"No niinhän mä just sanoin. Whatever. Kuka niitä nyt voi muistaa."

Saippuaa

2008-01-04T23:19:00.000+02:00

Otin kerrankin töistä 7 Päivää lehden matkalukemiseksi (no hei, jos matkustaa jo Itä-Helsinkiin metrolla niin sama sitten sulautua joukkoon ihan kunnolla). Sosiaalipornon jo ensilehdillä ahdistamana pläräsin samantien tv-sivuille ja osuin Kauniiden ja Rohkeiden juonipaljastuksiin. Mikäpäs siinä, viime vierailustani Forrestereilla onkin vierähtänyt jo hulppeat, mitä, 10 vuotta??

Eih, Darlan hautajaiset, sehän oli aina niin viaton höpsäkkä! Brooken sisko kalastelee Ridgeä, se lumppu! Thorne lohduttaa alkoholisti-Tayloria - siis mitä, Taylorhan on kuollut jo ainakin 3 kertaa? Palaakohan ne nyt Thornen kanssa yhteen?

Kolmessa minuutissa taas kärryillä, helppoa kuin saippua.

Piippu

2008-01-03T15:44:00.000+02:00

Alepan ovella minut pysäyttää huumaava tuoksu: piipputupakka. Miten joku niinkin epämiellyttävä asia voi tuoksua niin makean ihanalta, että sitä tekee mieli röökinsavua vihaavana ohikulkijana nuuhkia nenän täydeltä?

Unohdin melkein olevani paitahihasillani pakkasessa.

Glamouroussia uutta vuotta Vantaalta!

2007-12-31T13:11:00.000+02:00

Täällä sitä nyt ollaan. Läpi jouluisen tuulen ja tuisk... vesisateen muuttokuorman ensimmäinen erä minä mukanaan on asettunut Vantaalle. Virallisesti tosin vasta 2.1., koska nokkela ekonooomi tietenkin optimoi veroäyriasiat ja käyttää hyväkseen mahdollisuuden verokarhun nokitukseen.

Ja miltä nyt tuntuu? Ruoho on kirjaimellisesti vihreämpää ikkunan takana (koska ennen siitä näkyi vaan betonia ja asfalttia). Takana lukemattomia taisteluita siitä, kumman vedenkeitin pidetään ja kumman menee kierrätykseen. Kumman äidin ostama kynttilänjalka sopii sisustukseen ja kumman ei. Kumpi saa kaksi farkkupinollista hyllytilaa ja kumman pitää sulloa farkut yhteen pinoon. Paniikkikohtauksia (löytääkö tänne metsään edes pizzataksi???). Ja onnellisia hetkiä ensimmäistä yhteistä sisustusostosta, uutta vessaharjaa, käsi kädessä ihastellessa. Ja paljon paljon rakkautta.

Sukkienlajittelu ja maustehyllyn järjestely saa kuitenkin jäädä tauolle, sillä on aika aloittaa uuden vuoden juhlistus. Irtoripsiä, glitteriä ja kuohuva skoolaus aikuisikään ehtineelle Tomi Tomaatille!

Jouluvalorikoksia

2007-12-20T21:10:00.000+02:00

Kun virkavalta kontrolloi ja kaupunki säännöstelee kaikkea muutakin, niin miksei jouluvaloja?

A) Jos julkisella paikalla jouluvalotetaan kuusi, niin pitää olla sääntö, että valot asetellaan tasaisesti ympäri kuusta eikä ripusteta puolihuolimattomasti mihin sattuu, jolloin lopputulos näyttää toispuoleiselta vääristyneeltä valopatsaalta.

B) Valoletkuja ei voi suvaita missään olosuhteissa.

C) Sinisiä jouluvaloja ei voi hyväksyä, vaikka kuinka oltaisiin pohjolan ameriikka.

D) Sinisistä valoletkuista pitää voida jo tehdä kansalaispidätys.

Pimeä tie mukavaa matkaa

2007-12-17T22:26:00.000+02:00

Kehäkolmonen pimeänä joulukuun iltana, mustan kadun yli leijailee vanha muovipussi, lyhtypylväiden ja vastaantulevien autojen valojen tuijottelusta ajautuu transsiin. Sterkoissa Leevi and the Leavingsin tribuuttilevyn melankolia on kuin tehty unenomaiseen tunnelmaan.

Hitto, jos näitä biisejä ei kirjoitettu joulukuisella kehäkolmosella niin ei sitten missään. Jollei elämä olisi ihanaa, niin biisien ankeutus olisi kierolla tavalla kait piristävää. Ei niin suurta kurjimusta, että menisi huonommin kuin Göstan sankareilla.

Joulumaa on muutakin kuin tunturi ja lunta

2007-12-16T20:14:00.000+02:00

Viikko sitten Lissabonissa lämpömittari näytti +18 astetta ja ruoho vihersi, silti joulu tuli silmille joka käänteessä. Kadut kilpailivat jouluvalojen yltäkylläisyydestä, kastanjakojut höyrysivät, turistilinjan ratikka oli vuorattu joulukoristein ja sitä ajeli ilmielävä joulupukki jingle bellsien tahdittamana. Hotellihuoneen satelliittikanavilla Finnair mainosti olevansa joulupukin virallinen lentoyhtiö. Poroja ja kaikkea.

Täällä joulupukin kotimaassa joulun huomaa ulkoisesti vain Stockmannin sietämättömänä ruuhkana ja siitä mikä tulee joulupukkiakin varmemmin: jouluflunssa.

Mutta joulumaa on ihmismielen rauhan valtakunta. Sen olon tunnen kyllä hiipivän. Olen täysin valmis villasukkautumaan punkkupullon ja suklaan ääreen.

Tyrehdys

2007-12-14T14:52:00.000+02:00

Kärsin vakavasta blogivammasta. Aloitan jutun, kirjoitan pari riviä, kyllästyn ja dellaan. Kuluneenkin viikon aikana olitte vähällä kuulla päivittelyä mm. maratontieltä kadonneista sauvakävelijöistä (luulin ettei niihin mikään sääkurjimus pure, mutta tätä harmautta ei pysty käsittelemään enää edes vantaalainen reippailija, sitkein kaikista liikkujien lajityypeistä). Ja siitä, että lanttulaatikko on lentokoneissa turvallisuusriski, vaikka ehkä huolestuttavampaa on se, että moisestakin pitää kehitellä iltapäivälehtijuttu.

Mutta ei. Olen tyrehtynyt.

Kahdesta pahasta parempi

2007-12-04T22:53:00.000+02:00

Sitä luulee nähneensä kaiken, mutta aina joku yllättää. Nahkean ankeaa aamuhetkeä bussipysäkillä kanssani viettänyt eläkkeensaaja hämmästytti antamalla HKL:lle spontaania positiivista palautetta: "On se hienoa, että linja-auton aikatauluihin sentään voi luottaa ja pysäytti vielä niin, ettei tarvinnut astua lammikkoon".

Mummon dosetissa aamulääkitys vinksallaan? Noup. Samoin kuin itse näyttää laihemmalta jos lihottaa muut ympärillään, tuntuu demonitkin enkeleiltä jos on pahempia piruja merrassa. Kas kun mummon aamutv-tukio oli (taas) katkennut lähetyshäiriöön, eivätkä ne Ylellä vastaa asiakaspalvelunumeroon VAIKKA hän on puoli seitsemästä asti yrittänyt soittaa JA maksaa pienestä eläkkeestään tv-lupamaksua.

En tohtinut tiedustella, oliko rouva kenties matkalla Pasilaan hoitamaan asiaa naamatusten.

Suomi-iskelmää takavasemmalta

2007-12-01T12:07:00.000+02:00

ITunesiin pitäisi saada krapulalukko. Varomattomana ja edesvastuuttomana pikkujoulutoipilaana huomaan shoppailleeni mm. seuraavaa:
-Kauko Röyhkä: Kevät
-Juha Tapio: Ohikiitävää
-Gloria Gaynor: Never say goodbye
-Ville Leinonen: Etsin kunnes löydän sun
-Anna Eriksson: Kaikista kasvoista

Edellisenä krapulapäivänä mukaan tarttui Dannyn "Kuusamo" ja Isokynä Lindholmin "Pieni ja hento ote".

Olen NIIIIIN epäkatu-uskottava. Ja todellakin tulossa vanhaksi.

Gourmet-ruokaa taviksille

2007-11-25T21:26:00.000+02:00

Taviksiamme kun olemma, testasimme miltä se taviksien ulottuville tuotu michelintähtiruoka maistuu. Astumme Hans Välimäen La Société du Cochoniin.

Tilaamme alkuruuaksi petits-listan ehkä kevyimmiltä kuulostavimmat minipizzat, koska Comte-juusto kuulosti hauskalta. Taviksina emme ymmärtäneet, että tartaletti equals voitaikilaplätty, mikä meidän perheessä on ruokalautasella yhtä suuressa suosiossa kuin Celine Dion levylautasella, eli ei.

Pääruuaksi lihaa miehelle ja siikaa simpukoilla neidille. Simpukoihin asti kaikki on oikein hyvin, mutta sinänsä hauskasta voipaperiasiasta viimein kaivettu siika osoittautuu NIIN suolaiseksi, että vesi kirpoaa silmään ja tarjoilijan toisen pyynnön jälkeen pöytään tuoma vesi tekee mieli kumota kurkkuun suoraan karahvista. Itselleni poikkeuksellisesti jopa valitan asiasta tarjoilijalle. Ja mitä luojen tähden tälle pöydälle valuvalle voipaperille kuuluu tehdä? Tavis ei osaa käyttäytyä! Miehellä on samat suolaongelmat pihvin lisäkepapujen kanssa, ellei tummaksi koppuraksi kärvistyneen maalaisranskalaisensa eloonjäämisasteen päivittely veisi kaikkea huomiota. Minä taas taviksena kummastelen, missä tryffelipolentani tryffelit tarkalleen ottaen mahtavat ollakaan, mutta itsekseni totean sen olleenkin niin halpa, ettei niitä kait kuulu nähdä/maistaakaan. Vaan miehen pihvi oli hyvää, surkeana siiastani sain säälimaistiaisen.

Jälkkäri-tuulihatut oli ihan herkkuja, mutta äidin tuulihatut on OIKEESTI parempia. Oikeesti. Paljon parempia.

Joko on niin, että gourmeta ei kuulu päästää tavisten ulottuville, koska emme osaa sitä arvostaa tai sitten meidän tavisten makua aliarvioidaan. Enkä ole tässä nyt yksin: viereisen pöydän tyylikkäät suomenruotsalaisnuoret pyysivät simpukoidensa seuraksi chilidippiä tuomaan makua.

Jottei menisi ihan valitukseksi, niin baarimikolle kiitos. Siinä mies paikallaan.

Ankkalinna-asiaa vol2

2007-11-21T17:33:00.000+02:00

Mulla on nyt paha Ankkalinna-fiksaatio, tiedän.

Eilen telkkarissa jossain poliittisessa keskusteluohjelmassa seikkaili SITRAn edustaja Hannu Hanhijärvi. Lucky fellow.

Ja uskokaa tai älkää: Fonecta finderistä löytyy kuin löytyykin 1 oikea Hannu Hanhi! Ja 2 Aku Ankkaa + 2 Iines Ankkaa! Ja sokerina pohjalla: 1 Pelle Peloton (Keksijäntieltä, tietenkin). Ei sentään Polle Koninkaulusta tai suosikkiani Eka Vekaraa, mistä olin hieman pettynyt, olisi ollut ilo tavata.

Voi peijakas. Vaan miksei tyypit istu Arkadianmäellä, vaikka vuodesta toiseen saavat niin paljon ääniä?

Luukusta luukku

2007-11-19T21:17:00.000+02:00

Kun EU säätelee direktiiveillään tv-toiminnan eri osa-alueita, niin voisikohan niihin anoa lisättävän myös jokinlainen minimityylidirektiivi kodinstailausohjelmien stailattaville? Että jos jotkut, jotka asuu rumassa ja mauttomassa kodissa haluavat ammattisisustajan remontoivan sen toisella tapaa rumaksi ja mauttomaksi, niin heitä ei esimerkiksi otettaisi ohjelmaan. Tarkoitus kai katsojan kannalta olisi saada ideoita ja virikkeitä eikä kauhistella, että voi jumaliste jollain voi olla huono maku eikä mitään noin keskilluokkaista voi ollakaan.

"Haluttais rakentaa sisustus vanhojen kaljamainosten ympärille ja sit joku paikka noille lentokoneesta pöllityille pikkupulloille joita isäntä keräilee. Valkoiset lattialistat ja kuositapetti? EI! Ei me haluta mitään, joka kiiltää tai erottuu tasaisenharmaasta, kato kun me ollaan sellaisia. Ja mahdollisimman keskeiselle paikalle sitten toi kissan kiipeilyteline."

Katso ihmeessä Yle2:lta Muuttohaukantie maanantaisin!

voipallo

2007-11-18T20:35:00.000+02:00

Jumalaisten Dean&Delucan popcorn-pähkinä-voi-siirappi-möykkyjen (suoraan New Yorkista tietenkin) autuas mussuttaminen pistää pohtimaan, voiko joku asia lihottaa enemmän kuin mitä se painaa? Jos siis syö 300g asiaa, joka sisältää ziljoonabiljoona kaloria, niin ei kai siitä voi lihoa enempää kuin 300 grammaa?

Hollywoodissa on varmasti dieetti, jossa syödään vain mahdollisimman vähän painavia asioita. Niinkuin vaahtokarkkeja, popcorneja, hattaraa ja kermavaahtoa. Taidan kokeilla sitä seuraavaksi, ainahan naisella nyt joku ruokavalio kuuluu olla ja so far tämä dieetti on hyvin nautinnollinen!

Pilkutusta

2007-11-14T23:17:00.000+02:00

Miten iltauutisten toimittaja voi sanoa "säikähti pahanpäiväisesti"? Ei se ole uutiskieltä. Sehän on ankkalinnakieltä.

cats

2007-11-12T22:59:00.000+02:00

Kuluneen parin viikon aikana minut on syrjäytetty sohvapaikaltani, herätetty eri ruumiinosiin kohdistuvilla hyökkäyksillä, poikaystäväni hurmattu, ruokaani himottu ja kotini sisustettu tasaisella karvapeitteellä. Olen käynyt kehityskeskusteluja gremlinsin riiviön kanssa ja esittänyt vienon toivomuksen, ettei naamalleni astuttaisi nukkuessani.

Yhteinen aikamme loppuu ylihuomenna ja olen jo huolissani, miten osaan elää ilman kotiani hallitsevia höperöitä karvakasoja.

vastustan muovihaarukoita

2007-11-11T19:33:00.000+02:00

Tästä viikosta ei jäänyt juuri muuta sanottavaa, kuin että muoviset ruokailuvälineet ovat rikos ihmisyyttä vastaan. Kenenkään ei kuulu syödä kertakäyttöaterimilla. Poikkeuksena tähän ainoastaan vettyneen jambalaian nauttiminen rock-festareilla. Lounasruokalan chicken creativen kanssa taisteluun hennolla muovihaarukalla ei ole mitään järkiperusteita.

Yhteys keskeytynyt

2007-11-05T23:54:00.000+02:00

Voisipa lainata out of officeen ja puhelinjärjestelmään Firefoxin yhteysherjaa ja tyynesti kadota muutamaksi viikoksi johonkin meilin ja puhelimen ulottumattomiin.

Hei!

Voin olla väliaikaisesti saavuttamattomissa tai kovan rasituksen alaisena. Yritä hetken kuluttua uudestaan. Tai älä sittenkään. Soita vaikka ensi kuussa.

Jos mikään tapa saada minuun yhteyttä ei toimi, tarkista onko asiasi todellakin niin tärkeä. Saavuttamattomuuteeni saattaa olla syynsä.

Jos olen on suojattu ihmismuurilla tai keskuskaan ei enää yhdistä puheluitasi, tarkista etten ole hankkinut sinulle lähestymiskieltoa.

ystävällisin terveisin,
Teija

Kurpitsa

2007-11-04T22:37:00.000+02:00

Miksen koskaan koverra Halloweeniksi kurpitsalyhtyä, vaikka olen halunnut sellaisen tehdä niin kauan kun muistan?

Asiointiprotokolla

2007-10-31T22:47:00.000+02:00

Aikuiselle ihmiselle pitäisi olla itsestäänselvää, kuinka ilmaista tarpeensa selvästi ja hoitaa yksinkertaisia asiointitilanteita tehokkaasti. Kerro mistä on kysymys ja mitä haluat, pala kakkua. Pari sekuntia ja saat vastauksen.

Eikä niin, että esimerkiksi liikuntakeskuksen respassa (tunnilta myöhässä olevien kärsimättömänä jonottaessa takanasi) kaivelet repustasi epämääräisiä papereita ja ladot niitä pöytään, selität leväperäisesti kuinka kävit jo viikko sitten, mutta paperit oli silloin kadonneet, mutta sitten siivosit kotona kun äiti oli tulossa käymään (kun se niin harvoin käy) ja sieltä ne paperit sitten postien joukosta löytyikin, mutta ovat nyttemmin sitten vähän rypistyneet, mutta eikaisehaittaa ja viimeksi se oli kyllä se vaalea poika kenen kanssa juttelit ja sitä aikaakin pitää ehkä vielä miettiä ja mahdollisesti se pitkä reissukin tulossa mistä oli kyllä jo puhettakin ja entäs sitten jos...

Ja sitten kun liikuntakeskuksen kysymysmerkkinä oleva täti saa viimein väliin kirkastavan kysymyksen "mistä siis olikaan kyse?", selviää että asioit ihan väärällä tiskillä ja joudut selittämäään kaiken äidin Helsingin vierailusta lähtien toiselle onnelliselle liikuntakeskuksen tädille tai sedälle. Ja muut (MINÄ!) on jonottaneet takanasi turhaan minuuttitolkulla.

"Terve, haluaisin keskustella asiakkuudesta keskuksessanne." olisi riittänyt. Helppoa kuin heinänteko.

tunti

2007-10-30T21:08:00.000+02:00

Niin luotin siihen, että ylimääräinen tunti aamuun on vastaus kaikkeen. Mihinkään "nythän ehdin jopa lukea Taloussanomat, käydä aamulenkillä ja syödä aamujogurtin istualtaan" -itsepetosharhaan en tällä kertaa langennut, vaan latasin kellon siirrolle ihan realistiset ennakko-odotukset. Virkeämpänä ylös, ajoissa töihin, reipas huomenta!-huudahdus heti ovelta ja kerrankin henkisestikin hereillä jo ennen kuin aamukahvia loiskahtaa näppikselle.

Maanantai-aamu: maanantai on maanantai, siitä ei selviä vaikka kelloa olisi siirretty viidellä tunnilla taaksepäin.

Tiistai-aamu: Herääminen semikivutonta, mutta aamuminä ei pysty suhtautumaan aikaiseen kellolukemaan tosissaan vaan jatkaa torkkua. Uusi herääminen - jopa jalkeille tällä kertaa. Kiire ei ole vielä normitasoa, joten ehtii hyvin valikoida sopivaa aamumusiikkia. Katie Meluan unenomaisessa tuudituksessa aamutoimet sujuvat leppoisasti...hitaasti...liian hitaasti... ja taas myöhässä, ehkä jopa enemmän kuin yleensä.

Huomisaamu: ei aikaerosta enää muistoakaan.

Ei nimi naista pahenna ellein nainen nimeä

2007-10-28T19:53:00.000+02:00

"Teijan ja maajussien eroottinen yö"
"Teija poseeraa Teboilin tyttökalenterissa"
"Teija: Kypsässä iässä seksi on parasta"

Kyllä se nyt vaan on niin, että me oltiin Sopasen kanssa täällä ensin. Me vaan laitetaan ruokaa Teijan keittiöissä sen sijaan että retosteltaisiin rakkauselämiämme iltapäivälehdissä ja etsittäisiin miestä televisiossa. Tavatonta tuollainen.

Maailma on liian pieni paikka näin monelle Teijalle.

Happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista

2007-10-24T21:04:00.000+03:00

Syksy ja kiire. Kun aamulla avaa työpaikalla suunsa tulee jo "huomenta" tarpeettoman happamasti ja illalla marmatus jää päälle vielä toimiston oven sulkeuduttua. Kaikki ulosanti siinä välissä on enemmän tai vähemmän negatiivista eikä mikkään oo hyvin. Muiden valitus ruokkii vielä yhtymään kuoroon entistä kovemmalla äänellä.

Mutta sitten se toinen puoli. Eipä ole riitoja kotona, kaverit on ihania keitaita ankeudessa, sushi maistuu entistäkin paremmalta, haaveet Balista ja muista tulevaisuuden valopilkuista tuntuvat jo ennakkoon ansaituilta. On lupa avata punkkupullo vaikka maanantaina jos siltä tuntuu, eikä tarvitse tehdä mitään vapaaehtoista tylsää (kuten tiskata), kun on päivän valitusannoksensa jo nauttinut.

Ankeutuksen määrä on kaiketi vakio ja pakollinen paha, jotta osaa nauttia siitä ei-niin-ankeasta puolesta ja niistä ajoista, kun kaikki on ihan hyvin. Ja kun aikansa ryöpyttää olan takaa, niin muistaa että kaikki on itseasiassa koko ajan hyvin.

medialukutaidoton

2007-10-23T22:49:00.000+03:00

Miksi sääsetä sanoo, että nyt on vuodenaikaan nähden lämmin vaikka on ihan s*****nan kylmä?
Miksi Ruotsinpyhtää on itärajalla eikä lähelläkään Ruotsia?
Miksi sinne avaruuteen on niin pakko päästä, että siihen poltetaan miljooniabiljoonia?
Miksi Vladimir Kozin näyttää enemmän brittikoomikolta kuin venäläiseltä poliitikolta?
Miksi Viivi Avellan on Kalifornian metsäpaloasiantuntija vain koska sattui olemaan väärässä paikassa väärään aikaan?

Eikö uutisten pitäisi antaa vastauksia eikä herättää kysymyksiä?

Mummojen invaasio

2007-10-21T15:02:00.000+03:00

Mennessä punavuorelaiseen kortteliravintolaan laiskalle pitkälle lauantailounaalle alitajunta asettaa atmosfäärille ja kanssaruokailijoille tietyt odotusarvot.

Niihin ei kuulu 20 äänekästä karjalaismummoa. Eikä varsinkaan kokille kuorolaulettu perinteinen "kiiiitos hyyyvästä ruuasta"-laulusikermä.

Olisittepa nähneet ilmeemme. Puhumattakaan sen hyvin hämmentyneen, keittiöstään väkisinraahatun kokin.

Mutta kiitos Bali Hain kokille meidänkin puolestamme, vaikka ei laulettukaan läksiäisiksi.

Terveisiä korsusta

2007-10-17T22:18:00.000+03:00

Mistä tietää matkustavansa Espoon eikä Helsingin taksissa?
-Kuljettaja (lippalakki niin syvällä päässä ettei silmät näy ja korvat menee lyttyyn) soittaa taksimatkan aikana 3 (KOLME) kertaa CD:ltä repeatillä ELDANKAJÄRVEN JÄÄN. Ja laittaa volyymin KOVEMMALLE kun matkustaja soittaa puhelun.

Helsingin kuskeista on moneksi, mutta tuohon nekään ei yllä. Jos kerrankin on JOUTUNUT kuuntelemaan ko. kappaleen (ja kertakin on liikaa) tietää, että tulisi toimeen ilmankin kyseistä perimätiedon kimpaletta.

Kantiksille only

2007-10-16T21:48:00.000+03:00

Kanta-asiakaskulttuuri on syvältä. Se tappaa irtolaisen ei-vakkarin spontaaniuden.
- Lähetään pelaamaan biljardia lähisalille!
...Ovella: "tiistaikisat taas joka tiistai" - ja paikka täynnä.
- Ehkä poiketaan sitten vaan korttelipubiin iltasiiderille
...Ja eikö sekin ole tupaten täynnä, arvatenkin jotkut oktoberfest-kantispäivät.

Kantiskulttuuri parhaimmillaan ruumiillistuu kuitenkin eräässä Merimiehenkadun pubissa, jossa ainakin viime kesänä kertaluonteisen tuopin paikalle johdattamien "turistien" toiveet pubin tietokilpailuteemailtaan osallistumisesta tyrmättiin jo ovella tylyllä toteamuksella: "tietovisa - säännöt samat kuin ennenkin".

Vetäjänä toimi muistaakseni "viehkeä Marjatta".

ajankäyttöä ilman aivoja

2007-10-14T20:59:00.000+03:00

Viikonloppu on silloin tehokkaasti nollannut pään, jos viimepäivien intellektuelleimmat keskustelut liittyvät siihen, mikä tulisi yrityksen nimeksi jos Siemens ja Neste fuusioituisivat ja mikä on pakaralihaksen latinankielinen nimi. Vähemmän viisaina hetkinä jutut onkin sitten liikuneet vain karvanpoiston parissa, navan yläpuolella ei ole tähän mennessä vielä käyty.

Joskus maanantai on ihan tervetullutta vaihtelua.

Steissille hengaan

2007-10-10T23:19:00.000+03:00

Ikuisen nuoruuden tai sen perään haikailemattomuuden lähde: säännölliset tarkistuskäynnit Spiritstoren tyyppisiin teinihormoonikeskittymiin (tai ainakin niiden tennarihyllyihin, sanoo upouusien Vansien omistajatar).

Teini 1: lähetään, mutsi sanoi etten mä voi ostaa ennen joulua mitään vaatteita
Teini 2: joo, en mäkään, ei oo rahaa
Teini 1: Mihin mennään?
Teini 2: Steissille kai
Teini 1: Joo, ollaan vähän aikaa siellä ja mennään metrolla kamppiin. Vois tsekata ketä on Tennaris.
Teini 2: Eilen ei käytykään Tennarissa.
Teini 1: Ei ni. Miisa ja ne on perjantaina menossa steissille, vois hengata niittenkin kans joskus.
Teini 2: Se on musta outo se blondi joka on aina Miisan messissä
Teini 1: Niin onkin! Mut ei meiän oo pakko olla niiden kans, mennään vaikka alkuillasta vaan steissille
(...jatkuu loputtomiin samasta aiheesta, oikeudet nuorisoilmaisuihin pidätetään vedoten tädin hataroituneeseen muistiin)

Oi se tekemättömyyden sietämätön keveys. Kun vielä oli aikaa.

Vali-vali

2007-10-08T20:58:00.000+03:00

Natinaa, valitusta, kitinää, ahistaa, vanne päässä, sarvi otsassa, nälkä, muut on tyhmiä, muut ei tajua, ei huvita, ei jaksa, turvottaa, tukka huonosti, kynnet katkeilee, ei oo mitään päällepantavaa, väsyttää, huono happi, ei jaksais aamulla töihin, voispa vaan nukkua, viikonloput on liian lyhyitä, sataa vettä, jossain sataa keskiviikkona jo lunta, harmaata, myrkkykaasuja, kylmä, telkkarista tulee vaan skeidaa, masentaa.

Lääkkeeksi lennot Lissaboniin itsenäisyyspäiväksi -BLIM! maailma on heti parempi paikka.

Estetiikan nälkään

2007-10-05T19:49:00.000+03:00

Parasta tv:ssä tällä hetkellä: Dexterin alkutunnareiden estetiikka. Kun veitsi leikkaa greippiä ja lavuaariin tipahtaa veripisara. Miten aamurutiineista voi saada niin tajunnanräjäyttävän näköistä?

Sinä päätät!

2007-10-04T22:03:00.000+03:00

Meillä töissä kuunnellaan yksilön mielipidettä ja kaikki ovat mukana tärkeissä päätöksissä.

Kuten putkiremontin kriittisimmässä kulminaatiokysymyksessä. Ei, ei kaakeleiden väri, ei remonttiaikataulu, vaan jotain tärkeämpää. Meillä koko organisaatio valjastetaan miettimään millaisilla mies/nais-merkeillä erotamme miesten ja naisten vessat toisistaan. Niiden tulkinnassa kun kuulemma tulee niin usein ikäviä sekaannuksia.

Meidät löytää sanakirjasta kohdasta "matala organisaatio".

insomnia

2007-10-01T22:27:00.000+03:00

Kaupungissa ei ole koskaan yksin. Ei vaikka heräisi aamuyöllä kierimään unettomana sängyssään. Aina jossain on joku toinenkin hereillä.
Joku vetää vessanpöntön, jossain ulisee yksin kotiin jätetty koira, yösyöpön mikro kilahtaa. Öinen kulkija rikkoo pullon kadulla, auto kiihdyttää tyhjän kadun riemusta.

Ja silloinkin kun kaikki muut hiljenee, seinänaapurit jaksaa harrastaa seksiä.

Pääasia, että aamulla on joku muukin väsynyt kuin minä.

Pillow talk

2007-09-29T19:20:00.000+03:00

Sade hakkaa ikkunaan hetkeä ennen nukahtamista.

"Sateen ääni on jotenkin kiva yöllä, kun itse saa olla sisällä lämpimässä."
"Joo. Jotenkin tunnelmallista. Siksi sateesta varmaan tehdään niin paljon lauluja."
Hiljaisuus.
"Niinku esimerkiksi?"
"Mitä?"
"Lauluja sateesta. Ei mulle tule yhtään mieleen"
"...Sataa sataa ropisee, tilitilitom, nallen varpaat palelee, tilitilitomtomtom..."
Hiljaisuus.
"Ja It's raining men"
"jep.

muistikatkoksia

2007-09-26T21:16:00.000+03:00

Vanhuus ei tule yksin. Tai kiire ei tule yksin. Tai ne molemmat yhdessä tekevät ihmisestä hajamielisen.

Aloitin tänään kolme meiliä enkä minuutin päästä muistanut mitä/kenelle olin kirjoittamassa. Avasin pari kertaa nettiselaimen tehdäkseni jotain, mutta avaussivun latauduttua en muistanut miksi (menin kuitenkin varmuuden vuoksi Facebookiin). Otin kahvikuppini hakeakseni kahvia, mutta palasin kerta paikalleni -ilman kahvia (eikä tietoa mihin kuppi katosi matkalla). Juoksen palaveriin hävettävän myöhässä ja muistan etten ole muistanut käydä vessassa vaikka tarve siihen heräsi jo 2 tuntia sitten. Matkalla palaveriin havaitsen myös unohtaneeni missä palaveri pidetään. Jossain vaiheessa päivää päässäni kävi ajatus jostain, mikä ehdottomasti pitää tehdä huomiseksi. Ei aavistustakaan mitä.

Unohdin puhelimeni töihin ja korut salin pukukoppiin. Yhtä edestakasin kelausta koko päivä.

Kukas minä taas olinkaan?

Eka kerta

2007-09-23T22:10:00.000+03:00

Todistin hetkeä, jonka jokainen nainen muistaa paremmin kuin ensimmäisen koulupäivänsä. Päivä, jolloin ostetaan ekat rintsikat.

Äiti ja tytär erään helsinkiläistavaratalon alusvaateosastolla. Tytär ujo ja huonoryhtinen varhaisteini, äiti ponteva ja kovaääninen maatalonemäntä-tyyppi. Tyttö tuijottaa maata ja haluaisi olla missä tahansa muualla tai ainakin näkymätön, äiti marssii suoraan myyjän luo ja ilmoittaa kovaäänisesti tilanteen laadun: "rintaliivejä tytölle etsitään, varmaan A-kuppi. Ensimmäiset pitäisi saada". Kierrellään osastoa, myyjä ehdottaa jotain, jonka äiti tyrmää "ei kai nyt mitään pitsiä, eikä ainakaan topattua". Tytär jää iloisen värisen telineen kohdalle ilmeisen toiveikkaana, mutta ei, äitiä ei miellytä. Selvä tilanne: äidillä on kristallinkirkas visio laastarinvärisistä litistäjistä, joita epäeroottisempaa voisi olla vain jos tyttöparan yläruumiin teippaisi roudarinteipillä.

Muistan ne traumaattiset hetket, kun tottumattomin sormin näprää rintsikan hakasia kiinni ja vieras myyjätäti tempaisee reippaasti sovituskopin verhon pois ja hyökkää sullomaan, kiristelemään ja venyttelemään itselle siinä vaiheessa vielä uusia ruumiinelementtejä. Siinä vaiheessa kun ei vielä itsekään ole tottunut ylimääräisiin pahkuroihin kropassaan, osaa arvostaa pientä diskreettiyttä.

Menen sovituskoppiin, onnellisena siitä, että äidillä ja kaupan tädeillä ei ole osaa ja arpaa alusvaateostoksiini.

Pirulle pikkusormi

2007-09-19T23:00:00.000+03:00

Tänään tajusin toivovani, että Henri jo viimein äänestettäisiin pois BB-talosta enkä oikein tykkää siitä toisestakaan kundista, joka vehtaa monen naisen kanssa. Ja ihan liian nuoriakin ovat, jotta keskusteluissa olisi edes häivähdys jotain ajatuksen kukkasia.

MIKSI MINULLA ON BIG BROTHER-MIELIPIDE VAIKKA EN EDES KATSO OHJELMAA EIKÄ SE KIINNOSTA MINUA VÄHÄÄKÄÄN?
Miksei kuluttajavirasto puutu BB.lle väkisinaltistumiseen, kun se suojelee meiltä lintukotolaisia niin monelta paljon turhemmaltakin asialta? Koen vakavasti, että puolittainenkin BB:lle uhrattu ajatus ei voi olla hyväksi kenellekään.

Urbfh

2007-09-18T15:49:00.000+03:00

Viime aikoina on ollut niin monia hetkiä, joita haluaisin ikuisesti vaalia. Ihan siltä varalta, että muistaisin ne seuraavan kerran kun...
...päätän lähteä Katri Helenan keikalle DTM:ään
...ilmoittaudun johonkin työpaikan kehitys/työkalu/prosessityöryhmään
...lupaan tehdä mitä tahansa mitä ei ihan välttämättä tarvitsisi
...päätän ylipäätään nostaa pääni aamulla tyynyltä.

Syysharmaus lätkii litsareilla ja energiaa nolla.

Lottoamaan

2007-09-12T13:14:00.000+03:00

Miten voi yhden ruokatunnin aikana syntyä AITO tarve saada VÄLITTÖMÄSTI kolme paria kenkiä, käsilaukku, futonsänky ja sohva? Kun tähän vielä lisätään pari päivää sitten syntynyt PAKOTTAVA tarve saada uudet silmälasit (en näe), kaiuttimet (en kuule) ja matka Balille (tarvitsen), aistin että minulla on finanssipoliittinen ongelma.

Främling

2007-09-11T22:16:00.000+03:00

Istun bussipysäkillä kuulokkeet korvilla, tuijotan valkoiseen tennariini tarttunutta puun lehteä. Vieressä norkoilee parikymppinen, roikkuvahousuinen nuorimies, jonka pipoon johtaa myös valkoiset kuulokkeet. Katsellaan manskun vilinää omissa musiikin täyttämissä maailmoissamme.

Hymyilyttää ajatella, että kuunteleekohan poikakin Carola Häggkvistiä ja vaan esittää katu-uskottavaa. Niinkuin minäkin.